Cafe De Flore

Hei vaan kaikille!

Olin maanantaina katomassa leffaa kouluni ranskanryhmän kanssa. Leffa osottautui niin upeaksi, että päätin väsätä jonkinlaisen arvostelun.

 Elokuvassa on kohtauksia vuorotellen kahdesta eri elämästä. Ensimmäinen sijoittuu 60- luvun Pariisiin, jossa kengät kopisevat ja tapetit ovat toinen toistaan kirjavampia.  Siinä down-syndroomasta kärsivän lapsen saanut Jacqueline (Vanessa Paradis) tekee kaikkensa saadakseen pojalleen mahdollisimman pitkän ja vaiherikkaan elämän. Tarina alkaa Laurentin (Marin Gerrier) syntymästä, jolloin selviää, että Laurent sairastaa downin syndroomaa. Jacquelin alkaa hoivata poikaansa osottaen rakkauttaan jopa pakkomielteeseen asti.

 Toinen sijoittuu nykyajan kaksikieliseen Montrealiin jossa Dj Antoine (Kevin Parent) tasapainoittelee omantunnon, menneisyyden ja tunteidensa kanssa. Hänellä on kaksi tytärtä ex-vaimonsa( Helene Florent. kanssa ja kukoistava suhde Rosen (Evelyne Brochu) kanssa. Antoinen menneisyyttä ex-vaimonsa kanssa avataan flashback:ien avulla, jolloin musiikki saa suurempaa roolia. Antoinen rooli antaa uuden näkökulman perinteiselle pettäjämiehen imagolla. Hän nimittäin kärsii aiheuttamastaan vahingosta sekä tytöilleen, että nuoruuden rakkaudelleen Carolelle. 

Alussa elokuva etenee harmoniassa ja normaalissa arjessa. Vähitellen tietyt elementit alkavat toistua ja yhdistää tarinoita. Laulu "Cafe De Flore" saa symbolisen aseman. Samojen laulujen toistuessa ne alkavat saada painajaismaisia piirteitä. Tarinat alkavat kietoutua ja sotkeutua yhä enemmän ja enemmän. Elokuvan tunnelma, valot, kuvakulmat ja musiikki muuttuvat uhkaaviksi ja levottomiksi. Elokuva nousee kohokohtaansa jolloin harmonia rikkoutuu, illuusiot ja vanhat haavat revitään auki. 

Elokuva on erittäin mukaansavetävä. Se on sopiva sekoitus mystiikkaa  tarjoaa miettimistä elokuvan päättymisenkin jälkeen. Sen teemoja ovat katkeruus, rakkaus, menneisyys ja nykyisyys. Elokuvan vahvin tehokeino on ehdottomasti musiikki ja äänimaailma. Tunnelman läsnäolo sai vilunväristyksiä aikaan. Elokuvan genreksi voisin sanoa draama/taide-elokuva.

Elokuva saa minulta ehdottomasti viisi tähteä. Suosittelen kaikille jotka tykkää musiikista ja taiteesta. Jos olet katsonut ja tykännyt elokuvasta seitsemän elämää ( Seven Pounds), niin tykkäät varmasti tästäkin